Britteilyä

Nyt kun Briteissä on häähumu kuumimmillaan, kerronpa vähän omasta suhteestani saarivaltioon tai lähinnä siis sen kulttuuriin. Kuvissa näkyvästä keskeneräisestä tyynyviritelmästä lisää lopussa.

Brittiläisestä kulttuurista löytyy aika paljon sellaista, jonka olen oikeastaan aina tuntenut omakseni. Ensimmäisen kosketuksen saarivaltion kulttuurin sain jo lapsena, yllätys, yllätys, Enid Blytonin Viisikkokirjoista. Viisikoiden maailma jännittävine tarinoineen, kanervikkoineen, retkineen ja tietysti runsaine eväineen kolahti välittömästi.

Aikuisena Viisikkoja seurasivat luontevasti Agatha Christiet, niin kirjoina kuin leffoinakin. Tarinoissa on sopivasti menneiden aikojen lumoa kaikkine englantilaisine piirteineen. Kaikkihan evät Christien jutuista tykkää, kun ovat kuulemma vähän hidastempoisia. Itse en kaipaa mitään jatkuvaa actionia, päinvastoin. 

Oikeastaan suurin osa sarjoista, joita seuraan tai olen ylipäätään koskaan seurannut, ovat brittiläisiä. Sydämen asialla, Emmerdale, Downton Abbey, Pokka pitää, monet dekkarit ja tietysti Lovejoy, muistaako kukaan muu Lovejoyta? Loistava sarja ja loistavat näyttelijät. Ja onhan niitä muitakin hyviä sarjoja vaikka kuinka paljon.

Sitten vielä ne maisemat. Kanervanummet, poukkoilevat kukkulat, vanhat pikkukylät tai merenranta värikkäine uimakoppeineen ja veneineen. Siinäpä sielunmaisemani. Lisätään siihen vielä kaikki linnat ja muut vanhat rakennukset.

Asumismukavuuden kanssa taitaa vain olla vähän niin ja näin, eivät taida vastata kaikilta osin suomalaisia asumiskriteerejä. Pysytään kuitenkin ihan vain positiivisissa asioissa.

Yllä olevan kuvan sain nuorisolta Lontoon tuliaisena. Kuvan nimi on The Arrival ja se on muistaakseni peräisin Sherlock Holmes -museosta.

Eikä unohdeta varsinaista aihetta eli käsitöitä ja lankoja, kun kerran käsityöblogissa ollaan. Ohjeita, lankoja ja inspiroivia tekijöitä on tietysti kaikkialla, mutta poimitaanpa muutama tähän teemaan sopiva juttu. 

Fair Isle -tyylisiä neuleita ihastelen usein, vaikka en mitään kovin suuritöisiä sellaisia jaksakaan itse väsätä. Yksi ihastelemani malli on kuvassa näkyvä Felted Tweedistä neulottu villatakki (Suuri Käsityö 11-12/2011). Langassa on ihan älyttömän upeat värit.

Monilla brittiläisillä tekijöillä, esimerkiksi em. Rowanilla on myös ihanat mallikuvat. Niissä on usein upea ajaton ja myös vähän sellainen menneiden aikojen tunnelma. 

Kuvassa vilahtaa myös Felted Tweedistä neulottu pipo ja keskeneräinen lapanen, jossa lankana on mm. Colourspun.

Palataanpa lopuksi vielä siihen tyynyviritelmään, jota on täällä veivattu ja väsätty jo pari viikkoa. Alunperin oli tarkoitus virkata jonkinlainen Union Jack -tyyny. Etsin valmista ohjetta, vaan enpä löytänyt. Kokeilin ja suunnittelin jos jonkinlaista viritelmää. Lanka kärsi ja vähän pörrööntyi kaikesta purkamisesta, joten nyt ei enää pureta. Tällä mennään, vaikken ihan tyytyväinen ole kaikilta osin vieläkään. 

Lopulta siis neuloin etupuolen. Takaosaan voisi laittaa kangasta (jos omistaisi ompelukoneen…) tai pieniä isoäidinneliöitä. Tätäpä tässä nyt vatvoskelen.

Ja hörpin teetä. Ei kai brittiläisestä kulttuurista voi puhua, jos ei mainitse teetä. Teetä lipitän litratolkulla joka päivä. Hääkatsomossakin on varmasti kannullinen nenän edessä.

Eipä muuta kun hauskaa häähumua kaikille!

I love many parts of  British culture.  As a child I loved Enid Blyton`s the Famous Five. I have been a fan of Agatha Christie’s novels for many years now, I´ve read almost all of them. I´m also a fan of British crime drama and many other TV series.

Let`s not forget all the beautiful villages, historic buildings and castles. And the landscape with hills and moors. 

And tea and biscuits of course.