Britteilyä

Nyt kun Briteissä on häähumu kuumimmillaan, kerronpa vähän omasta suhteestani saarivaltioon tai lähinnä siis sen kulttuuriin. Kuvissa näkyvästä keskeneräisestä tyynyviritelmästä lisää lopussa.

Brittiläisestä kulttuurista löytyy aika paljon sellaista, jonka olen oikeastaan aina tuntenut omakseni. Ensimmäisen kosketuksen saarivaltion kulttuurin sain jo lapsena, yllätys, yllätys, Enid Blytonin Viisikkokirjoista. Viisikoiden maailma jännittävine tarinoineen, kanervikkoineen, retkineen ja tietysti runsaine eväineen kolahti välittömästi.

Aikuisena Viisikkoja seurasivat luontevasti Agatha Christiet, niin kirjoina kuin leffoinakin. Tarinoissa on sopivasti menneiden aikojen lumoa kaikkine englantilaisine piirteineen. Kaikkihan evät Christien jutuista tykkää, kun ovat kuulemma vähän hidastempoisia. Itse en kaipaa mitään jatkuvaa actionia, päinvastoin. 

Oikeastaan suurin osa sarjoista, joita seuraan tai olen ylipäätään koskaan seurannut, ovat brittiläisiä. Sydämen asialla, Emmerdale, Downton Abbey, Pokka pitää, monet dekkarit ja tietysti Lovejoy, muistaako kukaan muu Lovejoyta? Loistava sarja ja loistavat näyttelijät. Ja onhan niitä muitakin hyviä sarjoja vaikka kuinka paljon.

Sitten vielä ne maisemat. Kanervanummet, poukkoilevat kukkulat, vanhat pikkukylät tai merenranta värikkäine uimakoppeineen ja veneineen. Siinäpä sielunmaisemani. Lisätään siihen vielä kaikki linnat ja muut vanhat rakennukset.

Asumismukavuuden kanssa taitaa vain olla vähän niin ja näin, eivät taida vastata kaikilta osin suomalaisia asumiskriteerejä. Pysytään kuitenkin ihan vain positiivisissa asioissa.

Yllä olevan kuvan sain nuorisolta Lontoon tuliaisena. Kuvan nimi on The Arrival ja se on muistaakseni peräisin Sherlock Holmes -museosta.

Eikä unohdeta varsinaista aihetta eli käsitöitä ja lankoja, kun kerran käsityöblogissa ollaan. Ohjeita, lankoja ja inspiroivia tekijöitä on tietysti kaikkialla, mutta poimitaanpa muutama tähän teemaan sopiva juttu. 

Fair Isle -tyylisiä neuleita ihastelen usein, vaikka en mitään kovin suuritöisiä sellaisia jaksakaan itse väsätä. Yksi ihastelemani malli on kuvassa näkyvä Felted Tweedistä neulottu villatakki (Suuri Käsityö 11-12/2011). Langassa on ihan älyttömän upeat värit.

Monilla brittiläisillä tekijöillä, esimerkiksi em. Rowanilla on myös ihanat mallikuvat. Niissä on usein upea ajaton ja myös vähän sellainen menneiden aikojen tunnelma. 

Kuvassa vilahtaa myös Felted Tweedistä neulottu pipo ja keskeneräinen lapanen, jossa lankana on mm. Colourspun.

Palataanpa lopuksi vielä siihen tyynyviritelmään, jota on täällä veivattu ja väsätty jo pari viikkoa. Alunperin oli tarkoitus virkata jonkinlainen Union Jack -tyyny. Etsin valmista ohjetta, vaan enpä löytänyt. Kokeilin ja suunnittelin jos jonkinlaista viritelmää. Lanka kärsi ja vähän pörrööntyi kaikesta purkamisesta, joten nyt ei enää pureta. Tällä mennään, vaikken ihan tyytyväinen ole kaikilta osin vieläkään. 

Lopulta siis neuloin etupuolen. Takaosaan voisi laittaa kangasta (jos omistaisi ompelukoneen…) tai pieniä isoäidinneliöitä. Tätäpä tässä nyt vatvoskelen.

Ja hörpin teetä. Ei kai brittiläisestä kulttuurista voi puhua, jos ei mainitse teetä. Teetä lipitän litratolkulla joka päivä. Hääkatsomossakin on varmasti kannullinen nenän edessä.

Eipä muuta kun hauskaa häähumua kaikille!

I love many parts of  British culture.  As a child I loved Enid Blyton`s the Famous Five. I have been a fan of Agatha Christie’s novels for many years now, I´ve read almost all of them. I´m also a fan of British crime drama and many other TV series.

Let`s not forget all the beautiful villages, historic buildings and castles. And the landscape with hills and moors. 

And tea and biscuits of course.

Narvik socks

Narvik sukka sai vihdoin parin. Tämä sukkaprojekti alkoi jo pääsiäisen tietämillä, mutta vähän venähti. Sukat oli tarkoitus tehdä ihan varastoista löytyneillä langoilla, mutta tuli pieni virhearvio ja beige lanka loppui kesken. Ensimmäisellä yrittämällä oikeaa sävyä ei löytynyt lankakaupastakaan. Väliin tuli vielä muita kiireitä ja muita neulomuksia, mutta nyt on sukkapari valmiina, sopivasti kesäksi.

Beige ja kanerva ovat Maijaa ja valkoinen taitaa olla Menitan Piaa. Ohje löytyy Dropsilta/ Narvik socks. Ja koska harvoin, jos koskaan maltan olla virittelemättä vähän omiani, tälläkin kertaa tein muutaman muutoksen. Ensinnäkin käytin siis vähän ohuempaa lankaa kuin ohjeessa, alun perin sukat on tehty Dropsin Karismasta. Varren tein koon 44/46 silmukoilla, joilla sain aikaiseksi suunnilleen koon 38 sukat. Paitsi että kärkiosasta tuli jostain syystä sen verran iso, että sukat sujahtavat ihan kivasti omaan koon 41 kaviooni. Kärkiosan tein ihan samalla perussukan ohjeella, jota lähes aina käytän eli Novitan perussukkaohje Nallelle. Alun alkaen en ollut ihan varma, kenelle sukat päätyvät, mutta taidan pitääkin ne itse. Kaikille muille ovat luultavasti turhan reilun kokoiset.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen lopputuloksen. Väriyhdistelmä näyttää sellaiselle, kuin toivoinkin sen näyttävän ja malli on mielestäni kaunis. Se oli myös suht vaivaton neuloa, paitsi suurin rastikuvio vaati kyllä keskittymistä, myönnettävä on. 

Tänään oli tarkoitus hyödyntää kaunis, aurinkoinen päivä istuttelemalla kuvissa vilahtelevia kesäkukkia, vaan migreeni päätti toisin. Vetäydynkin tästä nyt sietämään vihlovaa päätäni, toivottavasti en ole kuitenkaan ihan sekavia kirjoitellut. 

Bambupaita

Tein muutama vuosi sitten Blend Bamboosta puseron tai oikeastaan tunikan tai itseasiassa lähes mekkohan siitä tuli. Tosi pitkä siis. Beigeä lankaa jäi pari kerää ja niistä halusin vielä tehdä jotain. Löysin tämän puseron ohjeen Lankamaailman sivuilta. Koska en kuitenkaan olisi saanut enää samaa erää beigeä, tein suosiolla puserosta monivärisen, kun en muutakaan keksinyt.

Ohje on tosi simppeli, mutta yllättävän hankalaa neulomisesta voi joskus itselleen tehdä, vaikka olisi kuinka helppo ohje ja kiva lanka. Kehtaankohan edes kertoa… Ihan ensin taisin aloittaa väärällä värillä. Viime aikoina olen tainnut tehdä villatakkeja yms. enimmäkseen ylhäältä alas, mutta tämäpä tehtiinkin alhaalta ylös. Enpä ilmeisesti samalla telkkaria katsellessa keskittynyt tarpeeksi neulomiseen. Mallinhan piti olla niin yksinkertainen, että tällainen kokenut neuloja kuvitteli voivansa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa vähän vähemmälläkin keskittymisellä. Monta senttiä ehdin neuloa, ennen kuin hoksasin virheen. 

Toisella yrityksellä tein pari kerrosta liian vähän ainaoikeaa alareunaan. Taas purettiin. Taisin purkaa vielä kolmannenkin kerran, ennen kun pääsin kunnolla edes alkuun, syytä en enää edes muista. Lopuksi unohdin vielä ainaoikean jälkeen vaihtaa suurempiin puikkoihin. En todellakaan enää purkanut, vaan vaihdoin puikot lennossa heti kun huomasin. Että sellaista sähellystä. 

Blend Bamboo on ihanan pehmeä lanka ja kivaa neulottavaa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin tehneeni tosi epätasaista jälkeä. Siinä kohdin oli jo iskeä epäusko koko puseron suhteen. Ehdin myös jo miettiä värivalintoja, onko alin väri sittenkin liian kirkkaan oranssi? Kaarrokkeen kanssakin vähän tuskailin. En oikein tiennyt, olisiko keskikohtien kavennukset kannattanut tehdä jota 2. vai 3. krs. Tein joka 3. krs, kuten vartalonkin kohdalla. Lopulta oli taas usko mennä ja viimeiset kavennukset tein joka 2. krs. 

Jälkikäsittely sai käsialan näyttämään onneksi vähän tasaisemmalta ja muutenkin paita näyttää ja tuntuu ihan kelvolliselta ottaen huomioon kaikki vaikeudet. Hihat saisivat olla ehkä himpun verran kapeammat, todennäköisesti vika on lähinnä käsivarsissa ja kuntosalin johdonmukaisessa karttamisessa. Kaiken kukkuraksi hihat ovat pikkusen eri paria. Joka tapauksessa pusero pääsee vaatekaappiin ja aion sitä myös käyttää kaiken vaivan jälkeen. Yleensä pidän villatakkia tms. puseron päällä, joten eipä niitä hihojakaan kukaan pahemmin näe. Väritkin on loppujen lopuksi ihan kelvolliset, vai mitäs mieltä olette?

Tämän päivän harmauden jälkeen loppuun vielä kuva vappuaatolta, jolloin aurinko sai krookukset suorastaan loistamaan.

I had a few skeins of Blend Bamboo. I bought some more and knitted a top. You can find the pattern here (in Finnish). I had so many problems on the way, don´t know why because it`s an easy pattern.