lauantai 19. toukokuuta 2018

Britteilyä



Nyt kun Briteissä on häähumu kuumimmillaan, kerronpa vähän omasta suhteestani saarivaltioon tai lähinnä siis sen kulttuuriin. Kuvissa näkyvästä keskeneräisestä tyynyviritelmästä lisää lopussa.




Brittiläisestä kulttuurista löytyy aika paljon sellaista, jonka olen oikeastaan aina tuntenut omakseni. Ensimmäisen kosketuksen saarivaltion kulttuurin sain jo lapsena, yllätys, yllätys, Enid Blytonin Viisikkokirjoista. Viisikoiden maailma jännittävine tarinoineen, kanervikkoineen, retkineen ja tietysti runsaine eväineen kolahti välittömästi.

Aikuisena Viisikkoja seurasivat luontevasti Agatha Christiet, niin kirjoina kuin leffoinakin. Tarinoissa on sopivasti menneiden aikojen lumoa kaikkine englantilaisine piirteineen. Kaikkihan evät Christien jutuista tykkää, kun ovat kuulemma vähän hidastempoisia. Itse en kaipaa mitään jatkuvaa actionia, päinvastoin. 

Oikeastaan suurin osa sarjoista, joita seuraan tai olen ylipäätään koskaan seurannut, ovat brittiläisiä. Sydämen asialla, Emmerdale, Downton Abbey, Pokka pitää, monet dekkarit ja tietysti Lovejoy, muistaako kukaan muu Lovejoyta? Loistava sarja ja loistavat näyttelijät. Ja onhan niitä muitakin hyviä sarjoja vaikka kuinka paljon.




Sitten vielä ne maisemat. Kanervanummet, poukkoilevat kukkulat, vanhat pikkukylät tai merenranta värikkäine uimakoppeineen ja veneineen. Siinäpä sielunmaisemani. Lisätään siihen vielä kaikki linnat ja muut vanhat rakennukset.
Asumismukavuuden kanssa taitaa vain olla vähän niin ja näin, eivät taida vastata kaikilta osin suomalaisia asumiskriteerejä. Pysytään kuitenkin ihan vain positiivisissa asioissa.

Yllä olevan kuvan sain nuorisolta Lontoon tuliaisena. Kuvan nimi on The Arrival ja se on muistaakseni peräisin Sherlock Holmes -museosta.




Eikä unohdeta varsinaista aihetta eli käsitöitä ja lankoja, kun kerran käsityöblogissa ollaan. Ohjeita, lankoja ja inspiroivia tekijöitä on tietysti kaikkialla, mutta poimitaanpa muutama tähän teemaan sopiva juttu. 

Fair Isle -tyylisiä neuleita ihastelen usein, vaikka en mitään kovin suuritöisiä sellaisia jaksakaan itse väsätä. Yksi ihastelemani malli on kuvassa näkyvä Felted Tweedistä neulottu villatakki (Suuri Käsityö 11-12/2011). Langassa on ihan älyttömän upeat värit.

Monilla brittiläisillä tekijöillä, esimerkiksi em. Rowanilla on myös ihanat mallikuvat. Niissä on usein upea ajaton ja myös vähän sellainen menneiden aikojen tunnelma. 
Kuvassa vilahtaa myös Felted Tweedistä neulottu pipo ja keskeneräinen lapanen, jossa lankana on mm. Colourspun.




Palataanpa lopuksi vielä siihen tyynyviritelmään, jota on täällä veivattu ja väsätty jo pari viikkoa. Alunperin oli tarkoitus virkata jonkinlainen Union Jack -tyyny. Etsin valmista ohjetta, vaan enpä löytänyt. Kokeilin ja suunnittelin jos jonkinlaista viritelmää. Lanka kärsi ja vähän pörrööntyi kaikesta purkamisesta, joten nyt ei enää pureta. Tällä mennään, vaikken ihan tyytyväinen ole kaikilta osin vieläkään. 
Lopulta siis neuloin etupuolen. Takaosaan voisi laittaa kangasta (jos omistaisi ompelukoneen…) tai pieniä isoäidinneliöitä. Tätäpä tässä nyt vatvoskelen.

Ja hörpin teetä. Ei kai brittiläisestä kulttuurista voi puhua, jos ei mainitse teetä. Teetä lipitän litratolkulla joka päivä. Hääkatsomossakin on varmasti kannullinen nenän edessä.

Eipä muuta kun hauskaa häähumua kaikille!

I love many parts of  British culture.  As a child I loved Enid Blyton`s the Famous Five. I have been a fan of Agatha Christie’s novels for many years now, I´ve read almost all of them. I´m also a fan of British crime drama and many other TV series.
Let`s not forget all the beautiful villages, historic buildings and castles. And the landscape with hills and moors. 
And tea and biscuits of course.





sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Narvik socks



Narvik sukka sai vihdoin parin. Tämä sukkaprojekti alkoi jo pääsiäisen tietämillä, mutta vähän venähti. Sukat oli tarkoitus tehdä ihan varastoista löytyneillä langoilla, mutta tuli pieni virhearvio ja beige lanka loppui kesken. Ensimmäisellä yrittämällä oikeaa sävyä ei löytynyt lankakaupastakaan. Väliin tuli vielä muita kiireitä ja muita neulomuksia, mutta nyt on sukkapari valmiina, sopivasti kesäksi.




Beige ja kanerva ovat Maijaa ja valkoinen taitaa olla Menitan Piaa. Ohje löytyy Dropsilta/ Narvik socks. Ja koska harvoin, jos koskaan maltan olla virittelemättä vähän omiani, tälläkin kertaa tein muutaman muutoksen. Ensinnäkin käytin siis vähän ohuempaa lankaa kuin ohjeessa, alun perin sukat on tehty Dropsin Karismasta. Varren tein koon 44/46 silmukoilla, joilla sain aikaiseksi suunnilleen koon 38 sukat. Paitsi että kärkiosasta tuli jostain syystä sen verran iso, että sukat sujahtavat ihan kivasti omaan koon 41 kaviooni. Kärkiosan tein ihan samalla perussukan ohjeella, jota lähes aina käytän eli Novitan perussukkaohje Nallelle. Alun alkaen en ollut ihan varma, kenelle sukat päätyvät, mutta taidan pitääkin ne itse. Kaikille muille ovat luultavasti turhan reilun kokoiset.




Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen lopputuloksen. Väriyhdistelmä näyttää sellaiselle, kuin toivoinkin sen näyttävän ja malli on mielestäni kaunis. Se oli myös suht vaivaton neuloa, paitsi suurin rastikuvio vaati kyllä keskittymistä, myönnettävä on. 
Tänään oli tarkoitus hyödyntää kaunis, aurinkoinen päivä istuttelemalla kuvissa vilahtelevia kesäkukkia, vaan migreeni päätti toisin. Vetäydynkin tästä nyt sietämään vihlovaa päätäni, toivottavasti en ole kuitenkaan ihan sekavia kirjoitellut. 

tiistai 1. toukokuuta 2018

Bambupaita



Tein muutama vuosi sitten Blend Bamboosta puseron tai oikeastaan tunikan tai itseasiassa lähes mekkohan siitä tuli. Tosi pitkä siis. Beigeä lankaa jäi pari kerää ja niistä halusin vielä tehdä jotain. Löysin tämän puseron ohjeen Lankamaailman sivuilta. Koska en kuitenkaan olisi saanut enää samaa erää beigeä, tein suosiolla puserosta monivärisen, kun en muutakaan keksinyt.




Ohje on tosi simppeli, mutta yllättävän hankalaa neulomisesta voi joskus itselleen tehdä, vaikka olisi kuinka helppo ohje ja kiva lanka. Kehtaankohan edes kertoa… Ihan ensin taisin aloittaa väärällä värillä. Viime aikoina olen tainnut tehdä villatakkeja yms. enimmäkseen ylhäältä alas, mutta tämäpä tehtiinkin alhaalta ylös. Enpä ilmeisesti samalla telkkaria katsellessa keskittynyt tarpeeksi neulomiseen. Mallinhan piti olla niin yksinkertainen, että tällainen kokenut neuloja kuvitteli voivansa tehdä montaa asiaa yhtäaikaa vähän vähemmälläkin keskittymisellä. Monta senttiä ehdin neuloa, ennen kuin hoksasin virheen. 

Toisella yrityksellä tein pari kerrosta liian vähän ainaoikeaa alareunaan. Taas purettiin. Taisin purkaa vielä kolmannenkin kerran, ennen kun pääsin kunnolla edes alkuun, syytä en enää edes muista. Lopuksi unohdin vielä ainaoikean jälkeen vaihtaa suurempiin puikkoihin. En todellakaan enää purkanut, vaan vaihdoin puikot lennossa heti kun huomasin. Että sellaista sähellystä. 




Blend Bamboo on ihanan pehmeä lanka ja kivaa neulottavaa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin tehneeni tosi epätasaista jälkeä. Siinä kohdin oli jo iskeä epäusko koko puseron suhteen. Ehdin myös jo miettiä värivalintoja, onko alin väri sittenkin liian kirkkaan oranssi? Kaarrokkeen kanssakin vähän tuskailin. En oikein tiennyt, olisiko keskikohtien kavennukset kannattanut tehdä jota 2. vai 3. krs. Tein joka 3. krs, kuten vartalonkin kohdalla. Lopulta oli taas usko mennä ja viimeiset kavennukset tein joka 2. krs. 




Jälkikäsittely sai käsialan näyttämään onneksi vähän tasaisemmalta ja muutenkin paita näyttää ja tuntuu ihan kelvolliselta ottaen huomioon kaikki vaikeudet. Hihat saisivat olla ehkä himpun verran kapeammat, todennäköisesti vika on lähinnä käsivarsissa ja kuntosalin johdonmukaisessa karttamisessa. Kaiken kukkuraksi hihat ovat pikkusen eri paria. Joka tapauksessa pusero pääsee vaatekaappiin ja aion sitä myös käyttää kaiken vaivan jälkeen. Yleensä pidän villatakkia tms. puseron päällä, joten eipä niitä hihojakaan kukaan pahemmin näe. Väritkin on loppujen lopuksi ihan kelvolliset, vai mitäs mieltä olette?

Tämän päivän harmauden jälkeen loppuun vielä kuva vappuaatolta, jolloin aurinko sai krookukset suorastaan loistamaan.

I had a few skeins of Blend Bamboo. I bought some more and knitted a top. You can find the pattern here (in Finnish). I had so many problems on the way, don´t know why because it`s an easy pattern.







maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kevättä puserossa



Tämä pusero pysytteli puikoilla vuoden verran, ilman sen kummempaa syytä. Lang Yarns Ella -langan ostin viime keväänä Ystävänmyynnistä aikalailla hetken mielijohteesta. Häilyin hetken beigen ja tämän keväisen heleän värin välillä, mutta päädyin lopulta siis tähän lilanvaaleanpunaiseen, osittain kanssashoppailijoiden yllyttämänä. Ohje löytyi Suuri Käsityö -lehdestä 4/2017.




Lanka on aika erikoinen, paksuus vaihtelee paljon, on paikoin todella ohutta. Neulon harvoin mitään mistään tällaisista erikoisuuksista, mutta ihan kivan näköistä pintaa tästä syntyi. Välttelen myös saumojen ompelua, mutta tässäpä jouduin siihenkin hommaan. Sain kuin sainkin puseron kasaan, mutta eihän ne saumat kovin läheistä tarkastelua kestä. Eikä epätasainen lanka nyt ainakaan helpottanut asiaa.




Jos meni vuosi puseron neulomiseen, niin ei sen kuvaaminenkaan ihan ongelmitta sujunut. Enpä ehtinyt kuvaushommiin niinä parina päivänä, kun olisi ollut ihana sää, vaan valitsin vähän viileämmän ja ennen kaikkea tuulisemman päivän. Halusin välttämättä ottaa kuvat kuitenkin ulkona, jotta väri pääsisi kivasti oikeuksiinsa. Tekele oli lentää pitkin pihoja, joten näissä kuvissa on hiukan omintakeiset asetelmat.




Lopuksi vielä tämän hetkinen taisteluparini, kesäpaita Blend Bamboosta. Monenlaisia mutkia on yllättäin ollut matkassa. Lähipäivinä selviää, tuleeko tästä mytystä kiva lisä vaatekaappiin, vai jotain ihan muuta.




The pink pullover was on my needles almost for a year. Without any particular reason.
Lang Yarns Ella is quite interesting yarn with variable structure.
Photoshooting can be challenging on a windy day. That`s why you can see the pullover in most peculiar arragements.

Yarn: Lang Yarns Ella 
Pattern: You can find the pattern here 


                                      

torstai 5. huhtikuuta 2018

Villatakki ja Suomen kevät



Tätä villatakkia oli ilo neuloa. Mitään mutkia ei matkassa ollut, mikä on kohtalaisen harvinaista. En tiedä johtuuko se keskittymiskyvyn puutteesta, ymmärryksestä vai ihan vain taitojen puutteesta, mutta yleensä onnistun aina jotain sähläämään. Melko poikkeuksellisesti siis tämän villatakin tekeminen sujui kuin tanssi. No ei nyt ehkä ihan, mutta melkein.
Kuvissa villatakin lisäksi Suomen kevät, sellaisena kuin se täälläpäin esiintyi muutama päivä sitten.




Villatakki on Dropsin mallistosta, Summer leaves cardigan nimeltään. Ylhäältä alas neulottu, joten ei saumojen ompelua, mikä jaksaa aina ilahduttaa tällaista onnetonta saumojen ompelijaa. Dropsin sivuilta löytyy myös ohjeet samaan sarjaan kuuluviin puseroon ja toppiin.




Otin senkin riskin, että vaihdoin ohjeessa olevan langan toiseen. Vaihto kannatti, ainakin omasta mielestäni. Käytin Hjertegarnin Organic Trioa, jossa on merinoa, puuvillaa ja silkkiä. Tykkäsin neuloa ja villatakista tuli kesäisen kevyt. Tosin vielä ei ole tietoa, miten lanka käytössä käyttäytyy. 
Lankaa kului M-kokoon reilut 4 kerää eli ehkä noin 230 g. Organic Triossa on muuten aivan ihanat värit. Oli vaikea pysytellä harmaassa, jolle nyt oli tilausta. Toisaalta onneksi väri oli mielessä valmiina, muuten valinta olisikin ollut lievästi sanottuna vaikea. Pari kerää liilanpunaista nappasin tosin mukaan ihan vain varalle.




Yhden valmiin villasukankin olen saanut aikaiseksi. Yhden siksi, että ruskea lanka loppui kesken. Lähdin jo langanhakureissullekin, mutta eipä oikeaa sävyä ollut edes kaupassa. No, nyt kuulemma olisi, jos vain ehtisi hakea.
Narvik -sukkienkin ohje löytyy Dropsilta. Palaan näihin myöhemmin, kunhan saan sukalle parin aikaiseksi.




Tällä hetkellä tekeillä on myös lyhythihainen pusero Blend Bamboosta ja aina ei homma todellakaan suju kuin tanssi. Yksinkertaisen mallinkin kanssa voi joutua yllättäviin vaikeuksiin, mutta niistä lisää tuonnempana. Josko kehtaan edes kertoa…




Pattern: Summer leaves cardigan by Drops
Yarn: Hjertegarn Organic Trio (merino, cotton and silk)

This cardigan was such a joy to knit. Lovely seamless top down pattern. 
Photos above, you can also see spring in Finland a few days back.

I´m knitting Narvik socks at the moment. Unfortunately, I ran out of yarn.




Loppuun vielä vähän pääsiäismuisteloita..

I know Easter has passed …



maanantai 12. maaliskuuta 2018

Olympiahuivi



Tämä huivi syntyi oikeastaan ihan huomaamatta samalla kun seurasin olympialaisia pari viikkoa. Alun alkaen törmäsin tähän Debbie Blissin pitsihuiviin Kotiliesi Käsityö -lehdessä (2/2015). Huivi jäi mieleeni kummittelemaan ja odottelemaan sopivaa hetkeä. En tosin tiedä, kumpi teki suuremman vaikutuksen; huivi vai ihanat brittityyliset kuvat. Ainakin omalla kohdallani huomaan, että neulemallien kuvilla on niilläkin aika suuri merkitys. Ohje löytyy myös täältä, klik.




Eräänä iltana kaivelin yhtä monista käsityökätköistäni ja löysin Fine Donegalia, jota on siis alunperäisessä ohjeessakin käytetty. Olin joskus aloittanut langasta lyhythihaista puseroa, joka ei oikein ottanut tuulta purjeisiiin. Ei muuta kun puseron alku purkuun ja huivia puikoille.




Malli oli aika helppo ja ohje selkeä, joten työ eteni sutjakkaasti, vaikka samalla keskityinkin telkkarin toljotukseen. Debbie Blissin Fine Donegal on kivan eläväpintainen lanka ja sinänsä helppoa neulottavaa. Yksi mutta tosin tuli eteen; lanka katkeili. Käytin ensin purkulangan ja mietin, josko katkeilu johtui siitä. Mutta ei, lanka katkeili monta kertaa vielä senkin jälkeen, kun otin uuden kerän käyttöön. Kaiken kaikkiaan lanka katkesi ehkä noin kuusi tai seitsemän kertaa. Onhan sekin tietysti mahdollista, että nyin lankaa turhan agressiivisesti aina silloin, kun suomalaisilla sujui tosi hyvin tai päinvastoin.





Vaikka yksi huivi on nyt pois mielestä kummittelemasta, niin paljon siellä on silti vielä tavaraa. Ja lisää tulee koko ajan. Yksi ajatuksissa pyörivä on Islantilaisia neuleita -kirjassa oleva Aftur -pusero. Olen käynyt jo lankakaupassa hypistelemässä Lettlopi -lankoja, joissa on kertakaikkisen ihania värejä. Lanka on vain niin vietävän karkeaa, ettei taida sopia tällaiselle herkkähipiäiselle edes neulottavaksi, saati käytettäväksi. Voisihan sen Afturin jostain muustakin neuloa, mutta mistä? Todennäköisesti tämä projekti saa vielä jäädä hautumaan. Pusero pulpahti vain hetkeksi taas mieleen, kun huomasin, että Kammebornia järjestää Aftur KALin. Vähän kerkesin jo ajatella, josko nyt olisi Afturin aika, mutta ehkä ei sittenkään. On niin paljon kaikkea muuta tekeillä/suunnitteilla ja se lankavalinta vaatii vielä veivaamista.




Harmaa Summer leaves -villatakki etenee mukavasti. Ohjeessa on vajaamittaiset hihat ja pohdin parhaillaan, teenkö sellaiset vai ihan täyspitkät. 
Kuten kuvista ehkä huomaatte, täällä jo odotellaan kevättä ja pääsiäistä. Kaikenlaisia pastellisävyjä ja pääsiäisjuttuja hiipii vähitellen nurkkiin.




I knitted Debbie Bliss Lace shawl while watching the Olympics. I`ve been planning to knit this shawl for a long time. Debbie Bliss Fine Donegal is beautiful yarn. I like it a lot but it broke several times which was annoying. Or maybe I just was too heavy-handed while concentrating on the Olympics.
Some progress on my Summer leaves -cardigan too. I´m just wondering how long sleeves should I knit.





torstai 22. helmikuuta 2018

Kaipuu -huivi



Tämä Kaipuu -huivi oli pitkään melkein valmis. Huiviin kuuluisi neulottu nirkkoreunus, jonka jätin lopulta tekemättä. En nyt ihan heti ymmärtänyt ohjetta, myönnettävä on ja annoin periksi noin puolessa minuutissa. Ensin ajattelin virkata reunuksen, mutta enpä tehnyt sitäkään. Ihan kiva näinkin. Tämän reunusproblematiikan takia huivi odotteli muutaman kuukauden käytännössä päättelyä ja pingotusta vaille valmiina.




Vielä valmiinakin huivi odotteli tovin jos toisenkin, ennen kuin pääsi tänne blogiin asti. Tänne kun tarvitaan kuvia ja niitä varten odottelin nuorisotyövoiman paluuta käytettäväkseni. Nyt ovat abien vauhtiviikot penkkareineen onnellisesti takanapäin ja avukseni lupautunut tytär ehti vihdoin kuvaushommiin. Olisihan tämä toki hoitunut ilman apulaistakin, mutta sain nyt tällä kertaa tällaisen päähänpinttymän. Tytär hytisi kiltisti kymmenen asteen pakkasessa, jotta äiti sai haluamansa kuvat.




Lankana on Hjertegarn Wool Cottonia, ekologista merinoa ja puuvillaa. Taisin ostaa kaksi sinistä ja yhden vaalean 50 g kerän. Ainakin sinistä jäi toisesta kerästä yli puolet jäljelle. Yleensä käytän vähän paksumpia lankoja, joten tosi ohuelta ja keveältä huivi tuntuu, mutta tykkään. Sopiva huivi kesäksi. Käytössä oli pisimmät omistamani nelosen pyöröpuikot.










Ostin juuri lisää Hjertegarnin lankoja, sattui sopiva ale kohdalle. Vähän paksumpaa Organic Trioa (merinoa, puuvillaa ja silkkiä). Harmaa lanka muuntuu parhaillaan villatakiksi, liilanpunainen myöhemmin joksikin muuksi.





Blogikin täytti nyt helmikuussa ihan huomaamatta vuoden. Leikin tapahtuman kunniaksi vähän langoilla, tuloksena lankakakku. Jos vaipoista voi tehdä kakkuja, niin miksei langoista? Voin sanoa, että olisi todellakin ollut tärkeämpääkin tekemistä, mutta leikkiä ikä kaikki.




I finished a little bit modified version of Kaipuu shawl a while ago. The shawl is perfect for the summer.  My younger daughter helped me to take the photos. When she finally had time. She has been very busy lately celebrating the end of school. It was freezing out there. The temperature was ten below zero. 

Yarn: Hjertegarn Wool Cotton

My blog is one year old now so I played with yarn balls a little. Childish I know! People make diaper cakes so why not yarn cakes?