keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Sadepäivän sukat




Tässäpä nämä ruskeapisaraiset Sadepäivän sukat vihdoin ovat. Sukat valmistuivat jo joskus viime viikolla, mutta nimestään huolimatta ei edes näistä sukista saanut kelvollisia kuvia jatkuvassa sateessa ja hämärässä.


Ohjeen nappasin Unelmien Käsityöt -lehdestä. Ruskeankirjava lanka on Menitan Lassea. Ruskea, harmaa ja oranssi puolestaan Gjestalin Jannea.





Näiden neulominen oli todella erityisen mukavaa ja mutkatonta. Ohje ja kaavio oli helppoa seurattavaa, mitään ylimääräisiä mutkia ei matkalle tullut ja paksusta langasta tuli valmista nopeasti. Sukista tuli myös tosi sopivan kokoiset: napakat, mutta hyvin mahtuvat.

Näiden tekeminen oli myös aikalailla koukuttavaa, liekö se sitten hyvä vai huono asia. Tein äkkipäätöksen näistä sukista myöhään illalla, sopivat langatkin löytyivät omista varastoista ja kas, siinähän hujahti heti puoli yötä. En olisi malttanut laskea kutimia käsistäni, en sitten millään. 




Nyt yritän keskittyä joulujuttuihin, mutta sukkalinjalla jatketaan silläkin saralla. Jännitän tässä myös, pääsenkö viikonloppuna lähtemään Tampereelle Kädentaitomessuille. Suunnitelmissa ja toiveissa olisi, mutta katsotaan, kaikki kun ei ole aina meikäläisen toiveista kiinni.

Pattern: Sadepäivän sukat by Niina Laitinen
Yarn: Menita Lasse and Gjestal Maija





sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Anelmaiset nro 2



Joskus joku valmistumassa oleva neuletyö ei ihan vastaa ennakko-odotuksia ja vaatii vähän totuttelua. Nämä Anelmaiset ovat sellaiset. Sukat ovat odotelleet päättelyä vaille valmiina keväästä asti, jolloin oli meneillään jonkinlainen Anelmais-vaihe. Halusin tehdä edellisten kelta-harmaiden lisäksi toiset vähän ohuemmat. Ohjehan on tehty paksulle langalle, joten säveltelin vähän omiani kavennuksissa, enkä ollut täysin tyytyväinen niihin sävellyksiin. 
Lankoina on Maijaa ja jotain muita suht samanpaksuisia jämiä. Menin sitten sujauttamaan sekaan myös jotain monisävyistä tummanharmaata ja sekin aiheutti vähän närästystä jälkeenpäin. 

Reilun puolen vuoden totuttelun jälkeen oudot kavennukset ja tummanharmaa osuus eivät enää niin kovasti häiritse, joten kaivoin sukat kaapin perukoilta ja otin ne vihdoin käyttöön. Alennusmyynnistä löytyneet sukkiin sopivat kengät saattoivat vähän vaikuttaa nekin asiaan…




Viime viikonloppuna meillä vietettiin ihan oman porukan kesken pienimuotoisesti Halloweenia. Osa nuorisosta innostui kaivertemaan kurpitsoja. Ne olivat tosi hauskan näköisiä pimeällä pihalla kynttilöineen.





In the spring, I knitted Anelmaiset -socks using thinner yarn this time. I didn´t weave in ends, though. I wasn´t completely satisfied with them at the time. So the socks have been waiting for better times in my cupboard. Now I´m kind of used to them and they don´t look so bad after all. I also found matching shoes on sale, which helps :) 


lauantai 28. lokakuuta 2017

Keskeneräisten sukkien armada



Hei, pitkästä aikaa. On ollut kaikenlaisia kiireitä viime viikot. Työt, kotityöt, pihatyöt ja lapset (isoja jo, mutta silti). Vaikka en tänne ole ehtinyt tarinoimaan, niin puikkoja olen silti heilutellut ahkerasti aina tilaisuuden tullen, hartiaseudun mielestä jo ihan liikaakin. Eikä koskaan ole tietenkään niin kiire, ettei jossain välissä olisi ehtinyt lankakaupassakin piipahtamaan, ihan vain pikaisesti, ihan vain muutaman sukkalankakerän verran.

Tällä hetkellä käsissäni on keskeneräisten sukkien armada ja suunnitteilla noin miljoona seuraavaa. Joulukin lähestyy, joten pukinkonttiinkin olisi tarkoitus ehtiä vielä jotain tekemään.


Ahkerimmin olen tällä viikolla edistänyt Sadepäivän sukkia. Yksi on valmiina, toinen tekeillä. Sain ykskaks jonkunlaisen päähänpinttymän Niina Laitisen suunnittelemista sukista. Ensin ajattelin neuloa Finlandiat näin juhlavuoden kunniaksi, kanervansävyisinä tosin. Sellaisille olisi ollut suorastaan tilausta. Päädyin lopulta kuitenkin paksumpiin Sadepäivän sukkiin. Langat oli sopivasti valmiina, Norski-lapasista jääneet. Mätsäävät sitten yhteen lapasten kanssa. Näissä Sadepäivän sukissa pomppivat  siis ruskeat sadepisarat sinisten sijasta. Valmistuvatpa nopeammin myös nämä paksummat versiot, kun on kaikenlaista muutakin jonoksi asti. Sitäpaitsi ohje, hyvin selkeä sellainen, löytyi kätevästi Unelmien Käsityöt -lehdestä.



Muitakin toistaiseksi parittomia sukkia talosta löytyy. Joululahjaksi teen monivärisestä Maija Space -langasta Hermione`s everyday -sukkia. Jotenkin vain häiritsee tuo langan värien muotoutuminen laikuiksi. Lanka taitaisi sopia parhaiten esim. kirjoneuleisiin, yhdistettynä muihin väreihin, ainakin sukissa siis.

Kolmannet keskeneräiset sukat, nuo harmaat, ovat niin ikään pukinkonttiin menossa. Tosin vähän mietin vielä niidenkin kohtaloa.





Niistä suunnitelmista vielä. Ruskean monisävyisestä Stepistä (näkyy yllä olevassa kuvassa) ja ruskeasta Arwetasta ajattelin neuloa ohuet polvisukat, ilman mitään krumeluureja. Vanilla Woolin Eukalyptukset houkuttavat myös. Ne tekisin ehdottomasti jostain hempeästä luonnonläheisestä väristä. Kunhan ehdin…


I´ve been very busy last few weeks with work, housework, gardening etc. Nevertheless, not too busy for knitting a little bit or making a quick visit to the local yarn shop. 

I´ve been knitting socks recently. The pile of unfinished socks is growing.





keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Suunnilleen Norskit



Tässäpä nämä Norskit tai suunnilleen Norskit vihdoin ovat. Näitä ei ehkä ihan täysverisiksi Norskeiksi voi nimittää, koska en ihan kirjaimellisesti noudattanut ohjetta. Neuloin pikkuisen ohjeen ohi välillä tarkoituksella, välillä vahingossa. Tähtikuvion pitäisi kuitenkin olla mallin mukainen.


Siinä, missä Wind down -puseron tekoon ryhdyin pikapäätöksellä, niin näitä lapasia suunnittelin ja veivasin oikein pitkän kaavan mukaan. Jo vuosi sitten ajattelin, että tähtilapaset olisi kiva juttu. Sittemmin ajatus katosi hautumaan jonnekin monien muiden ihan kivojen suunnitelmien joukkoon. Kunnes tuli eteen SE lankakerä ja se lankakerä oli tällä kertaa niin ikään vuoden kaapissa piilotellut ruskeankirjava Lasse-sukkalanka. 





Pari kerää Lassea oli oikeastaan hankittu miesten joululahjasukkia varten, mutta yksiäkään sukkia niistä ei ole toistaiseksi syntynyt. Jostain syystä tykästyin varsinaisesti näihin ruskeisiin sävyihin vasta nyt vuoden viiveellä. Lanka piti siis saada puikoille, mutta sukat vai lapaset, mihin väreihin ja miten yhdistettynä ja millä ohjeella, siinäpä riitti vatvomista. Jossain vaiheessa nämä kaksi asiaa löysivät vihdoin toisensa; ajatus tähtilapasista ja hinku saada ruskeankirjava lanka puikoille.





Päädyin lopulta näihin Ullan ohjeella tehtyihin Norskeihin. Perustähtikuvio, ei mitään liian monimutkaista. Seurakseen Lasse sai harmaata ja oranssia Jannea. Värivalintoihin olen tyytyväinen, nyt nämä syysvärit jotenkin kolahtavat. Pientä säätöä neuloessa oli, eikä lopputulos ole (tälläkään kertaa) täydellinen, mutta viis siitä. Lapaset päätyvät lämmittämään omia sormia ja omille sormille nämä kelpaavat ihan tällaisenaan vallan mainiosti. 




Here they are at last, my new mittens. I´m pretty pleased with how they turned out. Not perfect but they will do. As you can see I love autumnal colors at the moment.

Pattern: Norskit (in Finnish)
Yarn: Menita Lasse (brown) and Gjestal Janne (grey and orange)

lauantai 23. syyskuuta 2017

Kesäpusero ja syysfiiliksiä



Olen usein aikamoinen vatvoja, mitä käsitöihin tulee. Saatan vatvoa värejä, malleja ja kaikkea mahdollista lähes loputtomiin, mutta tämä Wind-down -pusero on siinä suhteessa poikkeus. Päätös puseron neulomisesta syntyi täysin hetken mielijohteesta. Enkä muuttanut ohjeesta mitään, tein täsmälleen mallin mukaisen neuleen väriä myöten.                                     

Vaikka päätös puserosta syntyi hetkessä ja langatkin hankin kutakuinkin samantien, sittemmin vauhti vähän hidastui. Pusero pääsi puikoille jo heinäkuussa, mutta toteutus otti aikansa, kun väliin tuli kaikenlaista muuta pikkuprojektia.


Lankana on Dropsin extra fine merino ja vihertävästä väristä tykkään kovasti. On ehkä vähän kesäinen väri näin syksyksi, mutta kesäksi puseron oli tarkoitus alunperin valmistuakin. Pusero on ylhäältä alas neulottu, mikä on mielestäni ehkä yksi parhaista keksinnöistä neulehistoriassa. Saumojen ompelu kun ei vaan luonnistu, ei ainakaan siististi.




Nyt puikoilla on syksyisempiä värejä mm. lapasten muodossa. Norski -lapaset ovat viittä vaille tai siis peukkuja vaille valmiit. Näiden tekemiseen liittyykin sitten paljon vatvomista, mutta siitä lisää myöhemmin.

Pyörittelen käsissäni myös ehkä noin vuosi sitten aloitettua ja sittemmin unohdettua huivin alkua. Löysin tekeleen itseasiassa viime yönä, yöhän on tunnetusti neulojan kulta-aikaa, eikös? Lankana on Noro Janome, joka on jo lähes loppuun neulottu. Koitan etsiskellä varastoista jonkun sopivan langan, josta saisi tehtyä jonkunlaisen reunuksen huiviin. Tätäkin tässä nyt vatvoskelen.






Vaikka takana ja luultavasti edessäkin on kiireinen työrupeama, vähän on ehditty syksyäkin fiilistellä. Kovin laaja-alaiseen fiilistelyyn ei pihalla voi vielä ryhtyä, jonkun sortin työrupeama on ensin edessä sielläkin.




I made a quick decision to knit a Wind down -jumper in summer. I don`t usually do quick decisions as far as knitting is concerned. It took me a while to knit it because of the other projects. The jumper is worked top down, which is one of the best inventions in the knitting world I think. Now I`m working with some autumnal colors.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Lempi-pipo



Jo huhtikuussa hankin pipolankoja Eiran lankojen ystävämyynnistä, mutta enpä saanut pipoa kevään ja kesän aikana aikaiseksi. Ei ollut oikein inspiraatiota. Sopivaa ohjetta tai ideaakaan ei tullut vastaan.

Tällaisena päänsärky/niskasärky ihmisenä pipot, hatut, kaulaliinat ja huivit kuuluvat lähes jokaiseen päivään melkeinpä kesät talvet. Syystuulet puhaltelevat jo ajoittain siihen malliin, että pipot on nytkin jo kaivettu esiin. Tai pipo, sillä omistin ennen tätä Lempiä oikeastaan vain yhden syksyyn sopivan pipon ja siitä päästäänkin itse asiaan. Inspiraatiota tai ei, pipo oli tehtävä ihan tarpeeseen, kukapa nyt yhdellä pipolla pärjäisi. 

Tarvitsin sellaisen helpon, arkiseen menoon sopivan version. Ohjeen löysin lopulta ihan omasta kaapistani, Lankamaailman Modernit klassikot-lehdestä. Ohje löytyy täältäkin. Vähän tuunasin mallia omiin tarpeisiin sopivaksi eli jätin yhden pitsimallikerran pois. Tein siis piposta vähemmän lörpön. Lankana on Langin Classico (villa/polyamidi/puuvilla). Lanka sopii mielestäni vallan hyvin syyspipoon.


Tytär suostui ystävällisesti pipomalliksi. Itse olen siinä määrin epäkuvauksellinen, ettei edes takaraivosta pipo päässä onnistuttu saamaan yhtään kelvollista kuvaa.

Hyvää syksyn alkua!




I needed a new beanie so I knitted this one using Lang yarns Classico (wool/nylon/cotton). The pattern (which I changed a bit) is available only in Finnish as far as I know.
My daughter was kind enough to help me with the photo (above). We couldn't get even one decent photo from me and the beanie. I am not very photogenic. Not even behind and wearing a beanie.

Wishing you a beautiful and happy autumn!







sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Väripläjäys



Tässä viime viikonloppuna lupailemani väripläjäys. Vähän pitempään meni kuin kaavailemani muutama päivä, että sain nämä riemunkirjavat sukat ikuistettua. Kiireinen arki kaikkine yllätyskäänteineen vei kaiken ajan ja huomion, ei oikein joutanut sukkien ja kameran kanssa kuljeskelemaan. Viikkoon kuului mm. yllätysvisiitti hammaslääkäriin sekä haljennus vessanpytty ja siitä seurannut vedenpaisumus.


Takaisin päivän pääaiheeseen. Kaikkien harmaiden ja pastellien jälkeen kaipasin jotain väriä puikoille. Harmaat ja pastellit ovat ihan lemppareitani, mutta silti. Lankana näissäkin Gjestal Maija ja malli on oma kehitelmä. Nämä sukat otan omaan käyttöön niiden päivien varalle, jolloin on väriterapian tarvetta.

Valmiina odottelee myös Wind down -pusero ja Lempi -pipo, kunhan ehdin taas kameran kanssa huseeraamaan. Ehkä pian myös syyssävyiset Norski -lapaset.




Bright colors on my needles for a change. These socks I made for myself in case I need some color therapy someday. Yarn: Gjestal Maija Pattern: My own